Piti hankkia rinnakkaiskännykkä, kun en vesitiiviillä retkikännylläni päässyt kunnolla nettiin. Tällä sujuu suht kivasti.
Kamera vaikuttaa aika huonolta, mutta oisiko riittävä tähän tarkoitukseen…
Tänään saikulla kotona. Orkideani piristi minua avaamalla ensimmäisen kukkansa 🙂
Edellinen postaus livahti matkaan, kun heilautin peukkuni vikakohtaan.
Siis uidessani keksin hienon jutun, miten loman lyhyys ei pian haittaa. Kun ekana lomapaivana paattaa uida yhden kerran, tokana kaksi kertaa jne., niin kahdeksantena paivana menee jo ihan mielellaan toihin 😀
No joo… Tuskin tata lokia lukee kukaan. Itekki olin jo ihan unohtanut taman. Ajattelin kummiskin kokeilla, neneeko viestit perille uudella kannykalla. Kun Vuodatus ei toimi enka voi paivittaa wapaalla-blogiani.
Terkkuja saarimokilta ja mukavia kesahetkia toivotellaan koiruuksien kanssa!
Pilveilyn ja sadetihkujen jalkeen vaikuttaisi aurinkoistuvan. Ja tuulistuvankin.
On eka lomapaivani. Mutta vain viikon loma. Onneksi keksin hienon lomakikan .
Hieno päivä ja hetki tänään 11.11.-11 noin klo 11. Löysin elämäni ensimmäisen suppilovahveropaikan ja sain ensimmäisen itsepoimitun suppissaaliini. Ja vain parikymmentä metriä tontin rajasta. Voi tätä elämän ihanuutta 🙂
Sienikonkareita varmaan huvittaa, mutta minulle tämä oli merkittävä ja käänteentekevä hetki sienimaailmassa. Jihaaa 😀
Eilen vähän savutti vaihteeksi, mutta kannattihan se. Mökillä saunominen on aina luksusta.
Yöllä ja tänään on sumuttanut, ja nyt alkoi sadettaa. Hemmotteleva tyyni keli päättyi. Tuuli lennättää pisaroita peltikatolle.
Ei näy kuutakaan, mutta myrskylyhty riippuu seinustalla. Ja tuvassa on miellyttävän lämmintä. Nukkuvan koiran huokaisu ja sateen ropina ovat hyviä ääniä.
Huomenna on palattava taas arkeen. Saa nähdä ehdinkö tänä vuonna vielä veneellä saareen, vai tuleeko talvi ensin. Varmuuden vuoksi pitäisi huomenna taiteilla vene kumolleen. Puuh, se on huomisen murhe…
On se ihmeellistä, kun nukun mökillä lähes aina niin hyvin. Viime yönäkin yli 9 tuntia. Mahtoikohan tuomani unisieppari vielä parantaa asiaa.
Olen jaksanut tarpoa umpimetässä ja karpalosuolla lähes kolme tuntia. Olen haravoinut ja kantanut puita, pessyt soutuveneen. Hakannut halkoja, tehnyt sytykkeitä ja lämmittänyt saunaa.
Upea aurinkoinen ja ihana päivä 🙂
Siirtymäriitit sujuivat hyvin ja saavuin koiruuksien kanssa auringonlaskun aikaan mökille. Taivas tervehti meitä palavan punaisena.
Tuntuu mukavalta, kun tuli humisee ja ritisee takassa ja kaminassa. Molemmat syttyivät vaivattomasti ihan kohinalla. Aina vähän pelkään, milloin joutuu tappelemaan savun kanssa.
Oisi se helppoa, jos olisi sähkölämmitys. Melkein tekisi mieli perua päätökseni sähkövapaasta paikasta. Mutta ei kiitos kummiskaan.
On täydenkuun aika, joten metässä saattoi hyvin kulkea ilman otsalamppua. Sekin tuntui hyvältä, kun sattui hieno keli just, kun oli mahis tulla mökille 🙂
Just pesin kädet. Taiteen tekeminen vaatii näämmä veronsa. Mut sain aika kivan veistoksen rantakivelle 🙂
Ihan käsittämätöntä, miten tuuli ykskaks katoaa. Pari vuorokautta se jaksoi jauhaa kohista niin, että melkein pelotti. Mutta iltapäivällä käväisi sade, joka työnsi tuulen ja auringon pois, teki peilityvenen.
En kyllä kaipaakaan sitä pauhinaa ja veden loisketta. Mieluummin kuuntelin traktorin ääntä mantereelta. Sieltä kantautui myös kukon kiekumista. Ihan uusi kiva maaseudun ääni täällä.
Olen ahminut saarimaisemia ja sen syysväritystä, sillä joudun lähtemään mökiltä pikemmin kuin oli tarkoitus. Minä hullu menin sopimaan viikonlopuksi muuta. Nyt jo sydäntä raastaa lähtöajatus.
Tässä kirjoitellessa alkoi kattoon ropista uusi sade. Jospa se haluaa helpottaa poislähtöä. No, onhan vielä kokonainen saaripäivä edessä. Ehdin käydä uimassa, kuten tänäänkin. Vähänkö muuten olen ylpeä siitä 🙂 Yleensä olen ollut aika lälläri kylmillä vesillä.
Oli ihana tulla mökille, kun tiesin täällä nukkuvani kuin tukki kellon ympäri. Varmasti olisinkin, mutta poikakoiruus järjesti hieman ohjelmaa.
Parin tunnin nukkumisen jälkeen pientä oksukasan keruuta, sit vähän nukkumista. Keskiyön pimeydessä iski ulkoilun tarve, ja taas nukuttiin 6 asti. Sitten juoksin talutushihnan jatkeena pitkin rantoja (kun mitään ei tullut), minkä jälkeen vielä nukuttiin 9 asti.
Tulipahan kuitenkin maattua yöllä laiturilla ja ihailtua uskomattoman tähtirikasta taivasta, poikakoiruus kainalossa. Oli nääs pakko pukea ja lähteä etsimään koiruusparkaa puskista, kun se ei tullut kohtuullisessa ajassa takaisin.
Tehtiim kuitenkin aamupalan jälkeen yli 2 tunnin metsä-ranta-suo -lenkki. Sain puolukoita pussillisen ja parit kantarellit. Olen haravoinut ja nyt sauna lämpiämässä. Ollaan syöty mehukkaita mutta maistuvia mustikoita, pesty vene ja päivystetty laiturilla. Kuultu kuikan huutoja yms. tärkeää.
 | Ruska: Testing testing |
 | Sipe: Testing testing |
| Ruska: ja se lomakikka |
 | Kaarnikka: ja se lomakikka |
| Ruska: ja se lomakikka |
