Olisi pitänyt hieman aikaisemmin päästä mökille kantarelliherkkujen takia. Pihapiiristä löytyi näitä aarteita paljon, mutta suurin osa oli jo mennyt veteliksi litskuiksi 
Etenkin kaikki jättikokoiset yksilöt joutui lennättämään takaisin metsään. Mutta näitä huomenna sipulin ja perunoiden kanssa, njam 
Terveiset Outakan huipulta. Jo lapsuudesta muistan tämän tunturin nimen. Pitkään haikailin tänne. Ihana kiitollinen olo.
Loma lähenee loppuaan. Olen levännyt hyvin, joten pitäisi sen puoleen jaksaa vaikka mitä. Pitkät häiriöttömät yöunet ovat tehneet minusta aamuvirkun. Nytkin tekisi mieli aamuiseen pakkashiihtoon (herätessä -17), mutta koiruudet mamoilivat ja jonottivat takaisin sisään. Siispä olen kuunnellut radiota ja käsitellyt Japanin katastrofeja. Huoks. Täällä paukkui vain jää ja huolet vallan vähäisiä. Miten elämä voikaan olla julmaa ja kaunista.
Rakensin lämpimän rantabaarin. Vain viini tai olut ja tarjoilija puuttuvat.
ja minä muka kiidän lujaa pitkin hankia. Aurinko ainaski häikäisee, kun unohdin lasit.
Etsi kuvasta töyhtötiaisen peräosasto
Seisoin rappusilla kännykamera kädessä ja zoomailin pöntön ympärillä lenteleviä töyhtötiaisia. Ykskaks toinen lennähti kohti minua, kaarsi alle puolen metrin päästä nenäni edestä ja rapsahti pääni yläpuolelle ränniin. Kulki pitkin ränniä niin, että pyrstö vilkkui toiselta ja aina välillä nokka toiselta puolelta. Ihana onnen tunne – vielä kun muistin, miten kerran aiemmin synkkääkin synkimmän olotilani katkaisi ikkunan taakse ilmestynyt töyhtis. Hyvä näin 
Kevät Aurinko paistaa ja sukset on voideltu…
